Wednesday, October 17, 2012

Viimeiset rutistukset

Eipä ole oikein ehtinyt koneen äärelle, ainakaan saamaan aivoistani mitään järkevää lausetta tänne blogin puolelle. Vaikka kuinka tekisi ennakkoon muuttovalmisteluita, ovat nämä viimeiset päivät ilmeisesti aina hektisimmät.


Vielä kun sain äitini eilen paikan päälle auttamaan (tai "auttamaan"), oli mun hermoromahdukseni valmis. Emme tule kauhean hyvin juttuun, noin suoraan sanottuna. Kuunneltuani noin 5h  kaiken olevan niin huonosti, väärin jne, jne, sain varmaan jonkun lopullisen aivovääristymän, ja nyt olen ollut kuin "perseeseen ammuttu karhu" näin nätisti sanottuna...


Vielä kaiken päälle satutin selkäni, ja tuo jatkuva kipu saa mut hulluksi...öh, hullummaksi. En tiedä kyllä olisiko se iskiasta, kun säteilee jännästi reiteen/polveen asti. Oli mitä oli, mutta kohta mä en enään kestä, vaan pakko ottaa panacodia.



Tässä muuttolaatikkohuoneemme tila pari päivää sitten...Edellinen kuva löytyy täältäJa siis vielä esimerkiksi sohva ja yksi ikean Billy-hylly puuttuu kuormasta, ja tietysti tv ja tietsikat ja piianpeilipöytä...jajajajaja....


No, tänään olin pihalla heilumassa vesisateessa kun hullu,, paiskoin pojan ulkoleluja ja kaikenlaisia kynttilälyhtyjä ja aurinkokennovalohärpäkkeitä jätesäkkeihin. Kirosin ääneen itsekseni, ja selkä huusi hoosiannaa. Sitten piti vielä lähteä hakemaan kissojen hiekkalaatikoihin pellettejä. Ajoin ensin turhaan Löytätavarataloon, ne olivat sieltä lopussa. Tosin reissu ei ollut ihan turha, ostin pienen suklaalevyn aamupalakseni (voi luoja). Matkalla meinasin ajaa kuorma-auton kylkeen, kun se tuli kolmion takaa. Olin niin raivona että vielä painoin vaan kaasua enkä ees yrittänyt jarruttaa. Muuttaja=riski liikenteessä.


Siitä sitten hipsin Rautiaan, onneksi siellä oli vielä ko tavaraa, ja kyllä se selkä kiittikin siinä nostellessa 20kg:n säkkiä kärryyn, kärrystä auton takakonttiin ja takakontista eteiseen ja eteisestä kodinhoitohuoneeseen....Vienosti kysyin kyllä että olisko parempi puolisko tuonut töistä tullessaan säkin, mutta kun vastaanotto oli nihkeä, niin suomalaisella sisullahan sitä mennään sitten, kerran mä korkeintaan anelen apua, ja jos ei sitä sillä tule, niin en mä uudestaan kyllä kysy.

Nyt sitten makaan puoli-istuvassa asennossa ja nhäen painajaisia siitä kun poika herää, ja joudun nostamaan hänet pinnasängystä...pakko varmaan taipua siihen panacodiin..
.

Muuten, olen löytänyt täydellisen muutontekijän asun! Ei purista, kiristä, taskuja riittämiin ja on lämmin mutta hengittävä, ja aiheuttaa ihmisissä hilpeyttä. Pepponen toiveesta (etkös sä tykännyt niistä "päivän asu"-postauksista??) , viimeisen kahden viikon -ja varmaan tulevan kuukauden- asu

OnePiece, mikä mukavuus, ja ehkä tässä aikuisten potkupuvussa taantuu takaisin lapsen asteelle...ainakin epäillen omista itkupotkuraivareista ja kuorma-auton kylkeen kohdistetusta kamikaze-iskusta....God. Anna tämän muuton olla pian ohi!!!!

1 comment:

  1. Ei saa nauraa toisen kivuille, varsinkin kun tiedän kuinka tuskallisia nuo selkäkivut ovat, mutta en voinut olla vakavalla naamalla kun päiväsi kulkua kerroit varsin eläväisellä tavalla. Jos olisi joku muu kuin sinä kyseessä niin tämä kommentti olisi täynnä tulta ja tulikiveä - tarkoitan siis tuota päivän asua ;D Varsin sexy ja monikäyttöinen - siispä lakkaa kiusaamasta itseäsi, ota se panacod ja anna mennä! ;D (kyllä se muutto on jonain vuonna ohi mutta älä nyt revi itseäsi)

    ReplyDelete