Pitkästä aikaa tartuin näppikseen ja ajattelin kirjoitella edes jotakin kuulumisia ylös. Joka päivä melkein on käynyt mielessä kirjoitella, mutta en ole saanut aikaiseksi.
Yleisluontoisesti voisin kertoa tilanteestamme, ettei se ole kauhean pitkälle vielä edennyt, mutta riittävän nopeasti kuitenkin. Täällä sitä asutaan edelleen, mutta minä ja poika olemme nukkuneet talon lisäosassa jo pitkään. Talon kohtalosta ei ole vielä varmuutta.
Itselläni (minulla on ollut eniten oireita) ovat oireet helpottaneet, mutta nyt taas kun on alkanut sataa reippaasti ja syksy on tulossa, olen saanut oireita. Pahinta varmaan on, kun en tiedä kuvittelenko vai en. Yritän olla ajattelematta mitään homeeseen liittyvää, mutta se on täysin mahdotonta. Tuntuu kuin koko elämä, ja kaikki mitä meillä oli, olisi poispyyhkäisty. Tilalla on vaan epävarmuutta, pelkoa ja vihaa sekä katkeruutta.
Teknisesti ottaen meillä on nyt yläkerta täysin pois käytöstä. Tuossa heinäkuun alkupuolella, olisko ollut toka viikko, lapioimme ihan käsipelillä koko yläkerran välipohjan eristeet jätelavalle. Tila on suljettu muoviovella nyt, ja koko alakerta on täynnä tavaraa. Elämä tuntuu olevan mullin mallin, ei ole tilaa tehdä mitään. Tuntuu huvittavalta edes yrittää pitää tätä alakertaa jossain järjestyksessä, kun se on täysi mahdottomuus.
Jonain päivänä saan varmasti alkaa kertomaan tosissani tätä tarinaa teille....nyt en vielä uskalla.
