Sain taas tuossa eilen uutta mietittävää pinkopahvien halkeilun suhteen. Joskus muutama postaus sittenhän laitoin kuvan mun vinoista seinätarroista....No, eilen sitten huomasin, että noiden tarrojen vierestä pahvi oli aivan haljennut. Tässä siis kuvat:
Muutaman vkon takainen kuva, oikealla on tässä vain kohoumaviiva
Voiko tuo johtua vaan lämmityksen ja kosteuden tuomista muutoksista, vai liikkuuko meillä rakenteet oikeasti? Mua alkaa kohta pelottamaan. Muita oireita perustusten liikkumisesta ei sinällään ole, kyllähän meillä ovet saattaa aukeilla vähän itsekseen, mutta luulen sen johtuvan vanhoista ovista...Mutta nyt en kyllä ole enään yhtään varma. Toinenkin halkeama meillä on pahvissa, mutta ne ovat ainoat.
No, pitää lukea alan kirjallisuutta ja tutkailla tilannetta. Onneksi tulin ottaneeksi kuvan noista epäonnistuneista tarroituksista :D
Tässä vähän pääsiäismeininkiä, tänään istutimme rairuohot ja maalasimme munia. Osa pääsiäiskoristeista on hukassa, mutta onneksi viime vuonna ostamani "kimallepuput" löytyivät. Niissä on vaan sitä jotakin!
Sunnuntaina saattaa tulla virpojia, uskaltauduin jo ostamaan vähän virpomisherkkuja varalle kaappiin. Hieman tässä pelottaa, onnistunko olemaan syömättä niitä :) Olen ollut onnistuneesti kohta 5 päivää karkki/herkkulakossa! Onneksi päivät ovat sen verran kiireisiä, etten ehdi miettimään liikaa herkutteluja. Minulla ne aina tuppaavat ajoittumaan ilta-aikaan, mutta eilenkin menin nukkumaan jo 20.00, joten aikaa ei jäänyt mässytellä.
Hieman jännitystä on ilmassa, käytin eilen tämän
Niin.
ReplyDeleteHirsitalo liikkuu koko elinikänsä ajan. Kotitaloni on reippaasti yli 100 vuotta vanha ja tapetti pinkopahvin päällä repeili vielä 80-vuotiaana.
Sekin on pystyssä vielä varmaan toiset 100 vuotta joskin elinaikaa lyhentää energiatehokkuuskorjaukset.
Tyypillisin kohta on ovien ja ikkunoiden vierustat, koska siinä on pystytouvi vaakahirsien vieressä. Ikivanha sanonta onkin että hirsitalo laskeutuu niin kauan kunnes harjahirsi tapaa perustukset.
Panu Kailan Talotohtori -kirjassa, jota saa kirjastosta, voi lukea hirsitalon ominaisuuksista ja oikeista korjaustavoista.
Sen luettua tietysti tieto lisää tuskaa.
Hänellä on paras tieto ja hän rakastaa puutaloja. Valitettavasti vain vuosikymmenien saatossa, paljon on tullut ammattilaisiltakin virheellisiä korjausohjeita.
Kotitalo-sanalla tarkoitin syntymäkotiani Latovainiossa.
ReplyDeleteMurphy puhuu asiaa joten eipä tuohon ole paljon lisäämistä. Huolestua ei kuitenkaan kannata ja tietysti lämpötilavaihelut (aiemmat postaukset) sekä niiden kanssa käsi kädessä kulkevat kosteusvaihtelut ovat oma lukunsa.
ReplyDeleteKiitokset paljon infosta! Juuri tämä on blogien paras puoli- jos et itse tiedä, niin onneksi löytyy asiantuntevia lukijoita <3 sain siis mielenrauhan, loppuu halkeamien kyttäys :-)
ReplyDeleteNiin.
ReplyDeleteHirsitaloa voi aina kengittää jos laskeutuu liiaksi. Tyypillisesti kosteus rajoittuu alempiin hirsiin.
Katso:
http://holjander.blogspot.fi/2013/03/hirsitalo-vaikka-toiselta-nayttaa.html
Juu, hieman olenkin aiheesta nyt lueskellut, vaikka kirjastoon en ole ehtinyt vielä. Tuosta kengityksestä luin myös vähäsen. Kiitos linkistä, menen lukaisemaan! Meillä otettiin kuntotarkastuksessa yksi porausnäyte alemmista hirsistä, tuomio: "rutikuiva" :) Ainakin se kuulostaa lupaavalta.
ReplyDelete